Sukupuoli-identiteetin synty

Pysyvä käsitys siitä, että

• (1-2 v.) osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika
• (3-5 v.) tietää, että sukupuoli on jatkuva ominaisuus
• 6-7 v. ymmärtää, että sukupuoli ei vaihdu vaatteita tai kampausta vaihtamalla
• sukupuoli-identiteetti syntyy samastumisen myötä

• Sukupuoli määrää ja rajoittaa jo pienestä pitäen elämää ja käyttäytymistä

• Vanhemmat ohjaavat asenteillaan lasta tiettyihin rajoittaviin stereotypioihin, jotka ylläpitävät sukupuolten epätasa-arvoa

• Sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa sellaista kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja stereotypiat.

Leikki- ja kouluikäisen sosioemotionaalinen kehitys

Sosioemotionaaliseen kehityykseen kuuluu

• Sosiaalistuminen -> normien oppiminen

- sosiaalistajia: koti, päiväkoti, koulu, vertaissuhteet

- prosessina usein samastuminen

• vuorovaikutustaitojen kehitys

- esim. itseilmaisu, kuunteleminen, vuorottelu, sääntöihin sopeutuminen, omien puolien pitäminen, auttaminen

• persoonallisuuden kehitys
• sosiaalinen kognitio (= toisia ihmisiä koskeva havaitseminen ja päättely)

Minäkäsitys

• käsitys millainen olen
• lähikäsitteitä

1. ihanneminä = millainen haluaisin olla
2. itsetunto = miten hyväksyn itseni ja luotan itseeni

• käsitys muodostuu peilisuhteen ja samastumisen kautta

1. peilisuhde = muiden suhtautuminen -> päättelen millainen olen ja millainen kannattaa olla
2. samastuminen = tiedostamaton läheisten ihmisten ominaisuuksien ja toiminnan jäljittely (eri asia kuin tietoinen matkiminen tai mallioppiminen)

Leikin merkitys kehitykselle

Leikin kehittyminen

• varsinainen leikki-ikä 2-6 v.
• symbolifunktio -> lapsi ylittää ''tässä ja nyt'' rajat -> mielikuvitus
• kuvitteluleikit -> roolileikit n. 5-7 v.

1. yksinleikki
2. rinnakkaisleikki (oma leikki samassa paikassa 1-2v.)
3. sivuava leikki (oma leikki, mutta lainaillaan tavaroita)
4. yhteisleikit (roolileikit)
5. ryhmäleikit (säännöt)

Sosiaalinen kognitio

Henkilökuvaukset

• ulkoisten ominaisuuksien kuvaaminen (leikki-ikä)
• psykologisten ominaisuuksien kuvaaminen (kouluikä)
• psykologisten ominaisuuksien kuvaaminen suhteellisina ja tilannesidonnaisina (nuoruus)

Tehtäviä (kirja)

1. Ota kantaa seuraaviin väitteisiin:

a) Vauvan paikka on äidin tai isän sylissä.

Vauvaa ei voi pitää liikaa sylissä, sillä silloin hän saa tarvitsemansa kosketuksen ja voi samalla oppia lihasten monipuolista hallintaa eli fyysismotorista kehitystä tapahtuu.

b) Vanhempien pitäisi reagoida välittömästi vauvan itkuun, mennä vauvan luo, ottaa syliin ja selvittää, mistä on kysymys.

Kyllä, sillä kun hoitaja on sensitiivinen niin se edistää turvallista kiintymissuhdetta.

c) Jos vanhemmat menevät vauvan luo joka kerta, kun tämä itkee, vauva oppii vain hakemaan huomiota itkemällä enemmän.

Kun vauva itkee, hänellä on aina jokin hätä, joskus se voi olla huomionpuute. Itkuun pitää aina vastata, sillä vauvan huomiotta jättäminen hädässä voi aiheuttaa pysyviä vaurioita kehitykseen.

d) Sillä, jutteleeko vanhempi vauvalle esimerkiksi pukemisen tai vaipanvaihdon yhteydessä, ei ole merkitystä vauvan kehityksen kannalta.

Vauvan ja vanhemman vuorovaikutus on tärkeää ja se vaikuttaa ainoastaan positiivisesti kehitykseen.

e) Ei ole hyväksi, että vauvan annetaan olla liian riippuvainen äidistään. Kun lasta totutetaan varhain olemaan erossan vanhemmasta, niin hän osaa isompanakin toimia itsenäisesti.

T

f) Lapsen kehityksen kannalta on parempi, että häntä hoidetaan pitkään kotona.

Sosiaaliset taidot

g) Lapsen kannalta ei ole merkitystä hoitaako häntä vauva-aikana biologinen äiti, isä tai joku muu aikuinen.

Totta, koska

2.

refleksi

• vauvan synnynnnäinen, automaattinen fyysinen reaktio tiettyihin ärsykkeisiin

temperamentti

• vauvan yksilöllinen, suhteellisen pysyvä käyttäytymismalli tai suhtautumistapa, jolla on vahva biologinen perusta

sosiaalinen hymy

• vauva reagoi ihmiskasvoihin hymyilemällä

protokeskustelu

• keskustelunomaista vuorovaikutusta vauvan ja aikuisen välillä

sosiaalinen mallintaminen

• vauva tarkkailee toisen ihmisen tunneraktioita ja päättelee niiden pohjalta, kuinka hänen tulisi suhtautua uuteen tilanteeseen

symbolifunktio

• lapsen käsitys siitä, että asiat voivat edustaa jotakin sellaista, mitä ne eivät itsessään ole

siirtymäobjekti

• lelu tai muu esine, joka edustaa vauvalle vanhempien turvallista läsnäoloa ja helpottaa erossa olemiseen liittyvää ahdistusta

tunteiden yhteensoinnuttaminen

• tunneilmaisun ja tunteiden mukauttamista vuorovaikutuksen toisen osapuolen kokemiin tunteisiin

kiintymissuhde

• lapsen muodostama tunneside hänelle merkittäviin läheisiin hoitajiin

vierastilannemenetelmä

• tutkimusmenetelmä, jolla selvitetään kiintymissuhteen laatua

3.

a) Päättele, minkä ikäisiä seuraavat lapset ovat.

b) Mitä edellisessä tehtävässä mainituista ilmiöistä tunnistat lasten kuvauksissa?

Laura

• 6 kuukautta vanha tai nuorempi
• temperamentti: hyväntuulinen, rytmiltään säännöllinen ja uusiin asioihin uteliaasti suhtautuva
• sosiaalinen hymy
• protokeskustelu
• 
  

Liina

• 18 kuukautta vanha tai vanhempi
• symbolifunktio
• kiintymissuhde

Tehtäviä (Kiintymissuhteet)

• Miksi turvallinen kiintymystyyli (molemmillakaan) ei takaa onnellista parisuhdetta?

• Miksi turvallinen kiintymystyyli ei takaa yleisesti ottaen onnellisuutta elämässä? Miksi se kuitenkin saattaa edistää henkistä hyvinvointia?

• Miksi ei ole ollenkaan selvää, että jos äiti on masentunut ja kyvytön huolehtimaan lapsesta, lapselle tulisi turvaton kiintymystyyli?

• Miksi ei ole välttämättä niin, että vaikka vanhemmat rakastavat lastaan ja haluavat hänelle hyvää, lapselle tulisi turvallinen kiintymyssuhde?

Kiintymissuhteet

• kiintymissuhteella tarkoitetaan lapsen muodostamaa tunnesidettä hänelle merkittäviin läheisiin hoitajiin, myös ''huonoihin'' hoitajiin, esim. väkivaltaiseen vanhempaan
• Teorian kehitti John Bowlby
• Vierastilannemenetelmän kehitti Mary Ainsworth

Erilaisia kiintymissuhteita

Turvallisesti kiintynyt

hoitaja

• tyydyttää lapsen tarpeet oikeaan aikaan
• sallii kielteiset tunteet
• antaa hellyyttä

lapsi

• uskaltaa odottaa kaikkea hyvää
• uskaltaa osoittaa myönteisiä ja kielteisiä tunteita

vierastilannekokeessa

• tutkii ympäristöä, kaipaa äitiään, hakee lohtua äidistä

Välttelevästi kiintynyt (turvaton)

hoitaja

• ei tunnista hyvin lapsen tarpeita, empatian puute
• ei salli kielteisiä tunteita

lapsi

• pettyy usein ja lakkaa odottamasta mitään hoitajalta
• karttaa läheisyyttä, ''pärjää yksin''
• ei uskalla ilmaista kielteisiä tunteita

vierastilannekokeessa

• ei välitä äidin lähdöstä
• ei hae turvaa äidistä

Ristiriitaisesti kiintynyt (turvaton)

hoitaja

• suhtautuu välinpitämättömästi, passiivisesti
• epäjohdonmukainen ja ennalta arvaamaton
• huomio ennen kaikkea kielteiset tunteet

lapsi

• hakee huomiota negatiivisella käyttäytymisellä
• takertuu ja yhtäkkiä riuhtaisee itsensä irti, ei osaa säädellä tunteitaan
• ennakoi hylätyksi tulemista, on valpas ja ahdistunut

vierastilannekokeessa

• tarkertuu, kaipaa äitiään
• ei saa lohtua äidin läsnäolosta, ''epäloogista'' käyttäytymistä

Kiintymissuhteen laatuun vaikuttavat

• aikuisen sensitiivisyys eli herkkyys reagoida lapsen tarpeisiin
• lapsen ja aikuisen temperamentien yhteensopivuus
• sosiaalinen tuki

Kiintymissuhteen merkitys

• vaikuttaa lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen
• vaikuttaa tunnesuhteisiin nuoruudessa ja aikuisuudessa
• syntyy melko pysyvät skeemat; käsitys itsestä ja muista
• korvaavat kokemukset voivat myöhemmin muuttaa kiintymistyyliä

Minän synty (Sternin teoria)

Daniel Stern kuvaa lapsen psyykkistä kehitystä erityisesti lapsen eikä aikuisen näkökulmasta. Lapsella on synnynnäinen motivaatio pyrkiä ymmärtämään maailmaa oman sisäisen kokemuksensa ja vuorovaikutuksen kautta. Stern kuvaa viittä eri vaihetta lapsen minäkokemuksen kehityksessä: 

1.      KOKEMUS ELÄMYSTEN JÄSENTYMISESTÄ ( 0-2 kk) 

• Vastasyntyneellä on valmius vuorovaikutukseen eli (multimodaalisuus)
• Vastasyntynyt kokee todellisuuden kokonaisvaltaisemmin kuin aikuinen.
• Vastasyntyneen aistitoiminnot eivät ole eriytyneet toisistaan.
• Ensimmäiset kokemusten jäsentymisen elämykset liittyvät sellaisiin piirteisiin ympäristössä, jotka ovat yhteisiä eri aistien kautta saataville ärsykkeille.

2.      KOKEMUS YDINMINUUDESTA   ( 2-3 kk)

• Tunne ydinminuudesta kehittyy, kun lapsi alkaa tutkia itseään suhteessa muihin.
• Sosiaalinen hymy sekä katsekontaktin muodostaminen ovat ensimmäisiä merkkejä mielenmaailman uudenlaisesta jäsentymisestä.
• Vanhemman ja lapsen kanssa käytävästä keskustelusta, jossa vanhempi esim. liioittelee eleitään ja puhettaan, voidaan kutsua protokeskusteluksi.
• Sternin mukaan ydinminuutta tuottavat kokemukset voidaan jakaa neljään ryhmään:

1. Lapsi kokee yhtenäisen olemuksensa eli oman olemassaolonsa sisäisten ja ulkoisten aistiärsykkeiden pohjalta.
2. Lapsella on käsitys omasta tavoitteellisesta toiminnasta. Hän esimerkiksi kääntää päätään ja huomaa näin voivansa vaikuttaa siihen, mitä katselee
3. Omista tunteista kertyy kokemuksia ja lapsella on valmius kokea ihmiselle lajinomaisia tunteita.
4. Lapsella on varhaisissa muistoissa kokemusta omasta jatkavuudesta. Muistin kehitys on edellytys turvallisuuden tunteen kehittymiselle. Lapsi esimerkiksi ''muistaa'', että ''tämä on tapahtunut ennenkin, tiedän mitä tapahtuu ja teen sen mukaan''.

3.      KOKEMUS SUBJEKTIIVISESTA MINÄSTÄ (7-9 kk) 

• Tunne subjektiivisesta minästä kehittyy, kun lapsi keksii, että hänellä on mieli ja muilla on mieli.
• Tunteitaan yhteensoinnuttava vanhempi aistii lapsen tunnetilan ja vastaa siihen sopeuttaen oman reaktionsa sen mukaan.
• Sosiaaliseksi mallintamiseksi kutsutaan käyttäytymistä, jossa lapsi katsoo ärsykkeen lisäksi myös tuttua aikuista ja ottavat hänestä mallia.

4.      KOKEMUS KIELELLISESTÄ MINÄSTÄ  ( 15 kk alkaen )

• Vauva on oppinut ymmärtämään, että sanat ovat symboleja ja viittaavat joihinkin asioihin. Tätä oivallusta kutsutaan symbolifunktion heräämiseksi.
• Symbolinen leikki, jossa esineitä käytetään symboloimaan toisia esineitä tai leikitään kokonaan kuvitteellisilla esineillä, kertoo lapsen ajattelun kehityksestä.
• Monet lapset käsittelevät eroahdistusta siirtymäobjektien avulla. Siirtymäobjekti voi olla turvaräsy tai nalle ja se edustaa lapselle turvallisuutta, jota hän kokee vanhemman läsnäollessa.

5.      KOKEMUS KERTOVASTA MINÄSTÄ ( 3- vuotiaasta alkaen)

• Lapsen kielenkäyttö muuttuu laadullisesti erilaiseksi kolmannella ikävuodella. Lapsi kertoo, mitä kokee ja tämä kokemus omien tuntemusten sanoittamisesta jatkuu ihmisellä läpi elämänkaaren.
• Tahtoikä/uhmaikä on usein 3-vuoden iässä, koska lapsesta alkaa tuntua, että hän on oma persoona, jolla on oma tahto.

Tutki ja selvitä, miten tullaan kaksikielisiksi?

• Mitä vanhempien tulisi ottaa huomioon ja miten toimia?

Molempien vanhempien pitäisi puhua omaa kieltänsä, kunnes lapsesta tulee kielitaitoisempi. Silloin siirrytään monikieliseen kielenkäyttöön, jossa käytetään yhdessä perheen osaamiaan kieliä. Tätä tapaa kutsutaan koodinvaihdoksi.
Lapsen kanssa ei saa lannistua vaan jatkaa eri kielillä puhumista luontevasti eri tilanteissa ja pitää huolta, että lapsella on tarve puhua molempia kieliä ja virikkeitä niiden käyttöön.

• Mitä vaaroja monikielisyyteen voi liittyä?

1. Lapsi omaksuu sanastoa hitaammin.
2. Lapsi saattaa yhdistää kieliä alussa tai hänellä saattaa olla vaikeuksia esim. äänteissä.
3. Kielen vaihtaminen kesken lauseen tai sanojen lainaamista voi tapahtua myös myöhemmällä iällä.
4. Erilaiset kielihäiriöt.

• Voiko vauva oppia vierasta kieltä televisiosta tai äänitteistä?

Television ja äänitteiden kuuntelu ovat hyviä virikkeitä, mutta yksin ne eivät riitä. Vauvan pitää saada myös vuorovaikutusta kielen käyttöön muiden ihmisten kanssa kasvotusten.

• Mikä olisi kielen oppimisen kannalta paras aika asua ulkomailla?

• Eroaako aito kaksikielisyys hyvin opiskellusta kielitaidosta? (aivoissa?)

Kielen kehitys

Kielen kehitys

Edellytykset

• geneettinen valmius
• virikkeellinen ympäristö, kriittinen kausi  (<5v.)
• vuorovaikutuksen samanaikaisuus
• emotionaalinen tasapaino (halu olla yhteydessä toisiin)

Vaiheet

• jokeltu (6kk)
• sanojen tunnistaminen (8-10kk) (ymmärrys ennen puhetta)
• symbolifunktion herääminen
• ensimmäinen sana n. 1-vuotiaana
• yhden sanan lause 1-vuotiaana
• kahden sanan lauseet 2-vuotiaana (sähkösanomakieli)
• omia sanoja
• looginen kielioppi (''Hei hei kaikit!'')
• 1. kyselykausi 2-3v. (''Mikä?'')
• 2. kyselykausi 3-6v. (''Miksi?'')
• 6-vuotias hallitsee perusteet hyvin
• sanojen ohella opitaan viestinnän tapoja ja kielen mukautumista eri tilanteisiin

Tehtäviä (Temperamentti)

Pohdi näitä!

• Millaiset temperamenttipiirteet sopivat helpoiten kouluun?

Tarkkaavainen ja jaksaa keskittyä, reagoi uusin tilanteisiin myönteisesti ja joustavasti ja on hyväntuulinen

• Valitse kolme temperamenttipiirrettä ja anna kustakin esimerkki, miten se voi olla hyödyllinen ja miten haitallinen? -

Rytmisyys; ennakoitava, mutta entäs uudet tilanteet?

Aktiivisuus; liikunnallinen, mutta entäs vierailut?

Ärsykeherkkyys; lapsi reagoi ympäristöönsä, mutta entäs yliherkkyys?

• Keksi esimerkkejä, miten eri tavalla sama temperamenttipiirre ilmenee lapsuudessa ja aikuisuudessa (esim. varautuneisuus uuden edessä, tunnereaktioiden voimakkuus).

Tarkkaavaisuuden kesto; lapsena jaksaa katsoa ja ihmetellä, aikuisena jaksaa keskittyä pikkutarkkaan työhön.

• Millaiset temperamenttipiirteet hyväksytään helpommin pojilla kuin tytöillä?

Pojat saavat olla yliaktiivisia ja epätarkkaavaisia sekä käytös on usein huonompaa kuin tytöillä.

Temperamentti

• yksilölle ominaiset melko pysyvät reagointitavat, käyttäytymistyyli
• huomaa, että arkikielessä temperamenttisuus tarkoittaa voimakkaita tunnereaktioita, mutta psykologiassa muutakin
• erotettavissa varhain, melko pysyvä
• puhtaimmillaan näkyy n. 6 kk:n iässä, vaikuttaa koko elämän läpi

Temperamenttipiirteitä

1. aktiivisuus/rauhallisuus
2. rytmisyys/epäsäännöllisyys
3. yleismieliala hyväntuulinen/huonotuulinen
4. reaktioiden voimakkuus
5. lähetyminen/vetäytyminen uusissa tilanteissa
6. sopeutumisen hitaus/nopeus
7. ärsykeherkkyys eli sensitiivisyys
8. häirittävyys/keskittynyt uppoutuminen
9. sinnikyys, tarkkaavaisuuden kesto

Jokaisella piirteellä hyvät ja huonot puolensa

• eri tilanteissa sama piirre voi olla myönteinen tai kielteinen asia
• eri kulttuureissa arvostetaan erilaisia temperamentinpiirteitä

Oleellista kasvatuksessa: Ympäristön ja temperamentin yhteensopivuus

• merkitys minäkäsitykselle; ''olenko viallinen?''
• itseään toteuttavat ennusteet

Vastasyntyneen valmiudet ja motorinen kehitys

Vastasyntyneen maailma

Sikiöaikaisen kehityksen vaaratekijöitä

• äidin päihteiden käyttö
• tietyt äidin sairaudet
• onnettomuudet
• äidin psyykkinen ylikuormitus

Äidin ja sikiön maailma on yhteinen!

Vastasyntynyt on aktiivinen

• hakee kontaktia; katse ja ääntely
• on kiinnostunut kasvoista
• jäljittelee kulmakarvojen ja suun liikkeitä
• viestii erilaisilla itkuilla
• sosiaalinen hymy

Vastasyntynyt osaa paljon

• aistit hyvin kehittyneitä (paitsi näkö)
• tunnistaa oman äidin hajun ja äänen perusteella
• liikkuminen kokonaisvaltaista (kaikki raajat liikkuvat yhtä aikaa)
• refleksejä: imemis-, tarttumis-, säikähdys-, sukellus- ja kävelyrefleksi
• ei tunnista aluksi omia jäseniään

Fyysinen ja motorinen kehitys

Periaatteet

• kefalokaudaalinen (päästä jalkoihin; 1. vuosi)
• proksimodistaalinen (keskeltä sivuille – karkeamotoriikka ennen hienomotoriikkaa)

Kypsyminen asettaa rajat

• n. 6 kk istuu
• n. 1 v. kävelee ja tarttuu
• n. 5-6 v. hallitsee perusliikunnan ja hienomotoriikan (sakset)

Kehitysnopeus yksilöllistä

• psyykkinen merkitys: ympäristön palaute vaihtelee

        -> minäkäsitys ja itsetunto muokkautuvat sen mukaan

Kehityspsykologinen tutkimus

• pyritään yleistettävään tietoon
• perusjoukko (populaatio) ja otos

Pitkittäistutkimus

• seurataan tiettyä otosta useiden vuosien ajan
• ongelmat: kallista, hidasta ja tutkittavien karsiutuminen
• edut: saadaan pätevää tietoa kehitykseen vaikuttavista tekijöistä

Poikittaistutkimus

• otetaan tietyllä tutkimushetkellä eri-ikäisiä ihmisiä ja vertaillaan heitä keskenään
• ongelmat: ikä ei ole aina ainoa vaikuttava tekijä
• edut: nopeaa ja halvempaa kuin pitkittäistutkimus

Kaksoistutkimus

• kaksoispareja vertaillen saadaan tietoa ympäristön ja perinnöllisyyden osuudesta kehityksessä
• ongelmat: mutkikas asetelema, saadaan herkemmin esiin perimän kuin ympäristön osuus, oletus samasta ympäristöstä epärealistinen, ei ota huomioon ympäristön ja geenien vuorovaikutusta

Vauvatutkimus

• katseen kesto kertoo uuden ärsykkeen tunnistamisesta (tuttuun totutaan (habituaatio), jolloin sitä katsotaan lyhyestii
• katseen suuntaaminen (silmäliikekameralla tutkittuna)
• imemisen voimakkuus kertoo aktivaation noususta (tunnistaminen)
• aivojen aktiivisuuden mittaukset (EEG, MEG); myös sikiöiltä vauvan yritykset vaikuttaa ympäristöön (mobilen liikuttaminen) kertovat oppimisesta
• Kaikki tutkimus perustuu havainnointiin/mittauksiin, koska ei tietenkään voida kysyä!

Tehtäviä (Kehityspsykologian tausta ja kehityspsykologinen tutkimus)

Perustason tehtävät

1.Määrittele keskeiset käsitteet: kehitystehtävä, kehityksen osa-alueet, oppiminen, kypsyminen, herkkyyskausi.

• Kehitystehtävä tarkoittaa sellaisen psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyviä ympäristön odotuksia, jotka muuttuvat biologisen kypsymisen ja eri ikävaiheiden myötä.
• Kehityksen osa-alueet ovat fyysis-motorinen, kognitiivinen ja sosioemotionaalinen kehitys. Näillä tarkastellaan usein elämänkaaren eri vaiheissa tapahtuvaa kehitystä.
• Oppiminen on kognitiivinen ja sosiaalinen ja sosiaalinen prosessi, jossa kokemukset muovaavat toimintaa.
• Kypsyminen on perimän ohjaamaa kehitystä, joka tapahtuu kaikilla suurin piirtein samaan aikaan.
• Herkkyyskausi on ajanjakso, jolloin lapsi on erityisen altis oppimaan jokin taito. Hermosto on saavuttanut tällöin sellaisen kypsymisvaiheen, jossa uuden taidon oppiminen tapahtuu helposti.
• 
  

2.Miten geenit, kypsyminen ja aivot liittyvät toisiinsa?

• Geenit, kypsyminen ja aivot liittyvät toisiinsa, koska hermoston kypsyminen on biologinen prosessi. Kypsyminen on geneettisesti ennalta ohjelmoitu. Aivot..?

3.Mitä eroa on pitkittäis- ja poikittaistutkimuksella?

• Pitkittäistutkimuksessa tutkitaan samoja henkilöitä vähintään kaksi kertaa eri-ikäisinä.
• Poikittaistutkimuksessa tutkitaan yhdellä kertaa eri-ikäisiä henkilöitä.

4.Voidaanko kehityspsykologiassa käyttää kokeellista tutkimusta?

• Kehityspsykologiassa voi käyttää kokeellista tutkimusta, koska...?

Vaativammat tehtävät

1.Kumpi ohjaa kehitystä enemmän, kypsyminen vai oppiminen?

• Kehitystä ohjaa ?

2.Miksi tietyn geenin olemassaolo ei tarkoita tietyn ominaisuuden syntyä? (lue asiasta lisää: Geenit vai kasvatus -artikkeli (Tiede 2003)

3.Miten kulttuuri käytännössä vaikuttaa yksilön kehitykseen?

4.Antaako Lea Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi -tutkimukseen pohjautuva artikkeli välineitä ennustaa esim. ekaluokkalaisista, kenen elämä ei tule menemään kovin hyvin? Perustele.

5.Miten vauvojen ajattelua voitaisiin tutkia? Keksi tutkimuskysymys ja tapa saada siihen vastaus.

Pohdi vielä

1.Miten kulttuuri käytännössä vaikuttaa yksilön kehitykseen?

2.Miksi tietyn geenin olemassaolo ei tarkoita tietyn ominaisuuden syntyä?

Kehitystä ohjaavat tekijät

Kehityspsykologian keskeisiä käsitteitä

Elämänkaari on kehityspsykologinen näkökulma ihmisen kehitykseen kaarena, joka alkaa jo ennen syntymää ja päättyy vanhuuteen. Kritisoitu siitä, että kaarikäsite tuo mieleen kehityksen laskevan vanhuuten mentäessä

• fyysis-motorinen kehitys

          Kasvuun, kypsymiseen ja motoristen taitojen edistymiseen liittyvä kehitys.

• kognitiivinen kehitys

          Havaitsemisen, ajattelun, tarkkaavuuden, muistin, kielen ja oppimisen kehitys.

• sosioemotionaalinen kehitys

          Minuuden, tunnesäätelyn, moraalisten ja sosiaalisten taitojen kehitys.

Kehitystehtävä

• biologisia

Murrosikä, vanhuus.

• normatiivisia

Kulttuuri määrittää ''normaalin'' aikataulun ja odotukset

Itsenäistyminen, parisuhteen solmiminen, työn aloittaminen.

• psyykkiseen kasvuun liittyviä

Syntyvät esim. ihmissuhteiden paineesta

Itsetuntemuksen kasvu

Itsehillinnän kehittäminen

Kehitykseen vaikuttavat tekijät

Kehityksellisiä muutoksia saavat aikaan kaksi perusprosessia,

• kypsyminen

          Perintötekijät eli geenit ohjaavat kehitystä.

          Kaikilla suurinpiirtein samaan aikaan.
          Esim. kävelemään oppiminen.

• oppiminen

          Kognitiivinen ja sosiaalinen prosessi, jossa kokemukset muovaavat toimintaa.

          Ympäristö vaikuttaa vahvasti.
          Esim. 

Perimä, ympäristö ja oma toiminta vaikuttavat yhdessä

1) Ympäristö voi pilata perimän antamat mahdollisuudet.
Esim. FAS-oireyhtymä ja Romanian lastenkotilapset

2) Sama ympäristö on erilainen eri perimän omaaville.
Esim. S-alleeli geeneissä altistaa masennukselle vaikeissa oloissa. Ne, joilla ei ole S-alleelii perimässään kestävät paremmin vaikeita elämänoloja sairastumatta masennukseen.

3) On oma valinta, millaisen merkityksen perimä ja/tai ympäristö saa

Esim. Vaikka olisi alttius sairastua alkoholismiin, omilla elämänvalinnoilla voi vaikuttaa toteutuuko se.

Kehitykseen vaikuttavia biologisia, psyykkisiä ja sosiokulttuurisia tekijöitä

Biologiset tekijät

• Fyysiset ominaisuudet
• Perimä eli geenit
• Sikiön kehityksen aikaiset häiriöt, kuten äidin alkoholinkäyttö.
• Herkkyyskaudet eli ajanjaksot, jolloin lapsilla on erityinen alttius oppia jokin tietty taito. Hermosto on saavuttanut sellaisen kypsyysvaiheen, jossa uuden taidon oppiminen on erityisen helppoa ja tehokasta.
• Kriittiset kaudet eli ajanjaksot, jolloin kyseessä olevaa taitoa tai asiaa tulee olla harjoitettuna, jotta se voi ylipäätään kehittyä. Ihmisellä kriittinen kausi on puheenkehityksessä.
• Aivojen vanhenemismuutokset vaikuttavat toimintaan (elintavat nopeuttavat tai hidastavat)

Psyykkiset tekijät

• Sisäiset mallit ja tavoitteet
• Psyykkisen itsesäätelyn keinot
• Motivaatio, harrastuneisuus (omat valinnat)
• Matteusvaikutus, joka tarkoittaa vuosien myötä kasautuvia vaikutuksia, koska kehitystehtävän ratkaisu vaikuttaa seuraavaan.

Sosiokulttuuriset tekijät

• etäympäristö

          Sosiaaliset järjestelmät, jotka vaikuttavat yksilöön välillisesti, kuten vanhempien työpaikat,
          kunnallishallinto ja joukkotiedotus.

• lähiympäristö

          Yksilön perhesuhteet sekä muut välittömät vuorovaikutussuhteet, kuten suhteet
          sukulaisiin, tovereihin sekä tuttuihin ihmisiin päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa.

• kulttuuri

          Vaikuttaa mm. käytösnormeihin (esim. tunneilmaisu, aggressio), maailmankuvaan,
          valtaetäisyyteen, viestinnän ja vuorovaikutuksen tapoihin

              yhteisöllinen eli kollektivistinen kulttuuri

          Korostaa yhteisöllisyyttä.
          Painotetaan yhteisön ja kansan menestystä.
          Lapsia kannustetaan sosiaalisuuteen.
          Monet idän kulttuurit.
             
              yksilöllinen eli dividualistinen kulttuuri

           Korostaa yksilön itsenäisyyttä.

           Painotetaan henkilökohtaista menestystä.

           Lapsia kannustetaan itsenäisyyteen.

           Esim. monet länsimaiset kulttuurit.

• yksilön kehityksen vaikuttavia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä (''ympäristövaikuttajia'') ovat myös

          1)Ikään liittyvät elämäntapahtumat, jotka ovat useimmille yhteisiä, kuten kouluunmeno,
             eläkkeelle jääminen.

          2)Historian kulkuun liittyvät tapahtumat, kuten sota ja taloudelliset suhdanteet.

          3)Yksilölliset elämäntapahtumat, kuten onnettomuudet, avioero, lottovoitto ja
              uskonnolliset kokemukset.